Mulla oli ajatus et kerkeisin nyt sairaslomalla päivitellä blogiakin... Mielikuva oli jo siitä kun istun sohvalla takkatulen loisteessa, siemailen vähän viiniä ja niinpäinpois. No ei ihan. Vaikka ei sillä, sohvalla ja takan ääressä kyllä olen istunut..
Sairaslomalla siis syystä että kohta kaksi viikkoa sitten minulta leikattiin lisäkilpirauhasen adenooma. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnan kanssa, lisäkilpirauhanen on vain nimetty siksi sijaintinsa vuoksi. Lähtökohtaisesti hyvänlaatuinen, mutta harvoin sana kasvain herättää mitään positiivisia mielikuvia. Toki asian selviäminen antoi vastauksia siihen, miksi olin jo pitkään ollut tosi väsynyt ja uupunut. Kaikki vaan oli niin helppo laittaa oikkuilevien verensokerien ja elämässä tapahtuneiden muutosten piikkiin... Diabeteksella ei ollut sinänsä mitään edistävää vaikutusta asiaan, kunhan nyt vain sattui tulemaan tämäkin. Pelottavia asioitahan siihen liittyi; ainoa parantava ja oireet poistava hoito olisi leikkaus. Leikkauksessa kuitenkin aina riskinsä ja lisäksi kun operoidaan niin lähellä äänihuulihermoa, myös sen vaurioituminen voi olla mahdollista. Kun ikänsä on töitä puhetyöläisenä tehnyt, on aika hurja ajatus jos ei enää siihen kunnolla kykenisikään.
Onneksi kuitenkin leikkaus sujui hyvin, eikä mikään pelkäämistäni kauhuskenaarioista käynyt toteen. Kukaan ei tietämättäni käynyt piikittämässä insuliinia, en kuollut eikä ääni jäänyt leikkauspöydälle. Myöskään mitään en tajunnut leikkauksen aikana (niinkin muuten osalle saattaa käydä) Taisin olla jo suhteellisen tillintallin siitä esilääkityksestä; koko loppupäivä on suhteellisen hämärän peitossa vaikka nukutuksesta tiettävästi heräsinkin. Nyt aika mennyt kuin siivillä, kävin vielä samaan liikuntakieltoon poistamassa muutaman häiritsevän luomen. Ei sen operaation toteuttamiseen mennytkään kun ehkä viisi vuotta..
Ylihuomenna koittaisi paluu arkeen, loppuu tämä sohvalla lojuminen! Kohtahan se joulukin sieltä tulee, pientä puuhailua jo sen suhteen tehty. Joululahjanäpertelyistä ei vielä tässä vaiheessa viitsi kuvia ottaa, ehkä sitten myöhemmin. Toki ne perinteiset piparikasat on tehty, seuraavaksi vuoroaan odottaa sinappi... Äidin perinteisellä ohjeella mennään, niinkuin kaikki aiemmat joulut mitä muistan tähän asti. Noista viritelmistä tarkoitus vielä vähän rakentaa nätimpää, kunhan tässä kiireiltä joutaa.
täytyy nyt muuten tästä viimeisestäkin tulokkaasta laittaa kuvaa kun kerran lupasin...
Mainitsin edellisessä postauksessa vessan maalauksen. Se ei edelleenkään kestä enempää julkisuutta kuin mitä siellä käyneet voivat todistaa. Se on kesken, PAHASTI kesken. Kun inspiraatio loppuu niin se loppuu . Ja eikä kyllä ole viime aikoina jaksanutkaan. Ehkä se siitä valmístuu ennen seuraavaa muuttoa! Minulla on myös paha tapa olla hyvin suurpiirteinen maalaamisessani, joten ehkä ne kuvat sitten myöhemmin... Mutta jos nyt jotain viime aikojen puuhailuja, niin aina välillä pitää valkoiseksi maalata juttuja, vaikka sitten piano... Ja niin, nuo tikkaat mitkä löysin alunperin raikkaan vihreinä paikalliselta kirpparilta!
Tiedän, pianoja ei saisi tuolla tavalla mennä maalailemaan, mutta kun nyt ei vaan sopinut sisustukseen tuo tummanruskea väri! Vielä se ihan nätisti soi, mustat koskettimet sentään jätin mustiksi. Ennen vältin mustaa, mutta jostain syystä sitä nyt on alkanut täältä huushollista sieltä täältä löytyä. Mietin jopa tuon pianon maalaamista mustaksi ensin, mutta rajansa kaikella. Lisää kirpparilöytöjä kävin tekemässä, en vaan voinut vastustaa vanhaa kulahtanutta puhelinta...
Kaikkea käsittämätöntä sitä ihminen muuten kuvittelee tarvitsevansa. Pinterest se on kyllä sellainen ihmemaa, yhtäkkiä tajuaa että on pakko löytää jostain homeiset vanhat tikkaat ja voi sitä hurmoksen päivää kun niihin törmäät.
Tai jos menet sienimetsään ja törmäät keskellä korpea jonkun hylkäämään homeiseen, mutta ah -niin ihanasti ajan patinoimaan pöydänrämään. Raahaat sen metsän poikki keskellä perjantai-yötä ja kun
saat sen autoon, joudut toteamaan että kontti ei mene kiinni. Siinä sitä sitten ajellaan kontti auki kotia
kohti ja toivot ettei juuri nyt poliisit aja vastaan. Toteat että maalaiselämä tällä kylällä on jättänyt jälkensä ja pahasti. En tunnusta siis näin käyneen, mutta noin kuvitteellisesti.
Uusi työpöytäni työhuoneessa. Työt teen siis edelleen alakerrassa keittiönpöydän ääressä...
