Viikonlopun viettoa

Kokeilin äsken pikeerin tekoa ja sillä koristelua. Koristelinkin sitten pöydät, lattiat, kaapinovet sekä muutaman piparinkin ennenkun sain tarpeekseni. Kantapään kautta on hyvä oppia myös se, ettei pursotinpussia kannata ahtaa liian täyteen, vaikka kuinka sinne vielä loput mahtuisi... Onneksi sen olen jo oppinut, ettei nämä mun juttuni mene ihan niinkun strömsössä, niin varasin tomusokeria kaappiin ihan reippaasti, ei pääse loppumaan kesken kaiken! Hermot vaan pääsi nyt kyllä ensin loppumaan... Hyvät neuvot oli kinuskikissan sivuilla pikeerin tekoon; http://www.kinuskikissa.fi/pikeeri-royal-icing/ 

Sitten kun vielä toteutuskin näyttäisi samalta...

Tai no, valkoista se on, mitä nyt pöydällä eikä kulhossa...

Jotain meni onneksi suurinpiirtein oikeille kohdillekin... Kai harjoitus jonain päivänä tekee mestarin, tai ainakin edes sinnepäin. Vielä tästä tarkoitus jatkaa, kunhan vedän ensin happea ja siivoan enimmät sotkut..

Onneksi kuvia voi ottaa aina vähän kauempaa! Vähän tunnelmia viikonlopulta, pihalla tuulee ja sataa vettä, onneksi sisällä voi sen kaiken unohtaa ja nauttia vain takan lämmöstä... Tänään avattiin viides luukku, valkoista joulua jo odotellaan...

I

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Joulua kohti

Mulla oli ajatus et kerkeisin nyt sairaslomalla päivitellä blogiakin... Mielikuva oli jo siitä kun istun sohvalla takkatulen loisteessa, siemailen vähän viiniä ja niinpäinpois. No ei ihan. Vaikka ei sillä, sohvalla ja takan ääressä kyllä olen istunut.. 

Sairaslomalla siis syystä että kohta kaksi viikkoa sitten minulta leikattiin lisäkilpirauhasen adenooma. Ei. Sillä ei ole mitään tekemistä kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnan kanssa, lisäkilpirauhanen on vain nimetty siksi sijaintinsa vuoksi. Lähtökohtaisesti hyvänlaatuinen, mutta harvoin sana kasvain herättää mitään positiivisia mielikuvia. Toki asian selviäminen antoi vastauksia siihen, miksi olin jo pitkään ollut tosi väsynyt ja uupunut. Kaikki vaan oli niin helppo laittaa oikkuilevien verensokerien ja elämässä tapahtuneiden muutosten piikkiin... Diabeteksella ei ollut sinänsä mitään edistävää vaikutusta asiaan, kunhan nyt vain sattui tulemaan tämäkin. Pelottavia asioitahan siihen liittyi; ainoa parantava ja oireet poistava hoito olisi leikkaus. Leikkauksessa kuitenkin aina riskinsä ja lisäksi kun operoidaan niin lähellä äänihuulihermoa, myös sen vaurioituminen voi olla mahdollista. Kun ikänsä on töitä puhetyöläisenä tehnyt, on aika hurja ajatus jos ei enää siihen kunnolla kykenisikään. 

Onneksi kuitenkin leikkaus sujui hyvin, eikä mikään pelkäämistäni kauhuskenaarioista käynyt toteen. Kukaan ei tietämättäni käynyt piikittämässä insuliinia, en kuollut eikä ääni jäänyt leikkauspöydälle. Myöskään mitään en tajunnut leikkauksen aikana (niinkin muuten osalle saattaa käydä) Taisin olla jo suhteellisen tillintallin siitä esilääkityksestä; koko loppupäivä on suhteellisen hämärän peitossa vaikka nukutuksesta tiettävästi heräsinkin. Nyt aika mennyt kuin siivillä, kävin vielä samaan liikuntakieltoon poistamassa muutaman häiritsevän  luomen. Ei sen operaation toteuttamiseen mennytkään kun ehkä viisi vuotta.. 

Ylihuomenna koittaisi paluu arkeen, loppuu tämä sohvalla lojuminen! Kohtahan se joulukin sieltä tulee, pientä puuhailua jo sen suhteen tehty. Joululahjanäpertelyistä ei vielä tässä vaiheessa viitsi kuvia ottaa, ehkä sitten myöhemmin. Toki ne perinteiset piparikasat on tehty, seuraavaksi vuoroaan odottaa sinappi... Äidin perinteisellä ohjeella mennään, niinkuin kaikki aiemmat joulut mitä muistan tähän asti. Noista viritelmistä tarkoitus vielä vähän rakentaa nätimpää, kunhan tässä kiireiltä joutaa.

täytyy nyt muuten tästä viimeisestäkin tulokkaasta laittaa kuvaa kun kerran lupasin...

Mainitsin edellisessä postauksessa vessan maalauksen. Se ei edelleenkään kestä enempää julkisuutta kuin mitä siellä käyneet voivat todistaa. Se on kesken, PAHASTI kesken. Kun inspiraatio loppuu niin se loppuu . Ja eikä kyllä ole viime aikoina jaksanutkaan. Ehkä se siitä valmístuu ennen seuraavaa muuttoa! Minulla on myös paha tapa olla hyvin suurpiirteinen maalaamisessani, joten ehkä ne kuvat sitten myöhemmin... Mutta jos nyt jotain viime aikojen puuhailuja, niin aina välillä pitää valkoiseksi maalata juttuja, vaikka sitten piano... Ja niin, nuo tikkaat mitkä löysin alunperin raikkaan vihreinä paikalliselta kirpparilta!

Tiedän, pianoja ei saisi tuolla tavalla mennä maalailemaan, mutta kun nyt ei vaan sopinut sisustukseen tuo tummanruskea väri! Vielä se ihan nätisti soi, mustat koskettimet sentään jätin mustiksi. Ennen vältin mustaa, mutta jostain syystä sitä nyt on alkanut täältä huushollista sieltä täältä löytyä. Mietin jopa tuon pianon maalaamista mustaksi ensin,  mutta rajansa kaikella. Lisää kirpparilöytöjä kävin tekemässä, en vaan voinut vastustaa vanhaa kulahtanutta puhelinta...

Kaikkea käsittämätöntä sitä ihminen muuten kuvittelee tarvitsevansa. Pinterest se on kyllä sellainen ihmemaa, yhtäkkiä tajuaa että on pakko löytää jostain homeiset vanhat tikkaat ja voi sitä hurmoksen päivää kun niihin törmäät. 

Tai jos menet sienimetsään ja törmäät keskellä korpea jonkun hylkäämään homeiseen, mutta ah -niin ihanasti ajan patinoimaan pöydänrämään. Raahaat sen metsän poikki keskellä perjantai-yötä ja kun

 saat sen autoon, joudut toteamaan että kontti ei mene kiinni. Siinä sitä sitten ajellaan kontti auki kotia

 kohti ja toivot ettei juuri nyt poliisit aja vastaan. Toteat että maalaiselämä tällä kylällä on jättänyt jälkensä ja pahasti. En tunnusta siis näin käyneen, mutta noin kuvitteellisesti. 

Uusi työpöytäni työhuoneessa. Työt teen siis edelleen alakerrassa keittiönpöydän ääressä...

hiljaiseloa blogirintamalla

jestas sentään miten aika taas rientää... ei ole paljon tullut blogia päivitettyä viime aikoina. Mielessä asia on kyllä ajoittain ollut, mutta aina siirtynyt. Vähä niinkun mun uuden terveellisemmän elämän aloittaminenkin, heh... Aiemmalla padilla postaaminen oli hieman haasteellista ja firman kone ei vissiin ollut myöskään blogiystävällinen, mutta katsotaan nyt uudelleen ehommilla vehkeillä.

Mitä uusituvan maisemissa on siis tapahtunut viimeisen puolentoista vuoden aikana. Viimeksi taisin postata että Barbadoksen reissu häämöttää, ja nyt siis enää kauniit muistot siitä reissusta.Kaksi viikkoa iloisista ihmisistä ja auringosta nauttien, ei hassumpaa, suosittelen muillekin!

 

pari kuvaa matkan varrelta...

Kesällä 2014 tuli tehtyä Roomaan lyhyt tehoisku, askelia varmasti tuli ihan riittämiin, kun nähtävyydeltä toiselle käveltiin. Kaunis paikka ja mielellään vielä sinne joskus palaa ❤️

 

Onneksi ei sentään koko vuotta reissussa tullut oltua, vaan kotikulmillakin ihan kaunista on ❤️

Niin ja toki aina sitä pitää pientä remppaa olla tekemässä! Pari isompaa juttua viime kesänä oli ohjelmassa; katon kunnostus ja ikkunoiden vaihto. Alkuperäiset ikkunat oli ihan nostalgiset, mutta kyllä sieltä sellainen huju kävi ja puhdistus oli ns. haastavaa, koska ikkunat oli nauloilla lyöty kiinni. Edullisimman tarjouksen sain ihan tuossa kivenheiton päässä olevalta www.tapijola-ikkunat.fi firmalta. Pojat kävivät sukkelasti ikkunat asentamassa ja voin kertoa että viime talvena ei kaduttanut niihin investointi! 

vanhat ikkunat...

uudet ikkunat alla 

ihan kaikkiin ikkunoihin en halunnut koskea, jotain alkuperäistäkin pitää olla., eli kaikki pikkuikkunat saivat vielä jäädä paikoilleen. 

 

Ja sitten, operaatio katon kunnostus! Reipas työmies taas pesi katon ja maalasi (ihan loppuun astikin kyllä) mutta samalla sai vanha väri kyytiä. Alkuperäinen katto vielä ihan kunnossa, ja toivottavasti pysyykin vielä seuraavat vuodet! 

ja jottei ihan vallan kaikkea tullut ulkoistettua niin maalasin mäkin vähän kuistin kattoa... näyttää matalalle mut kun siellä heiluu maalipöntön kanssa niin ei ollut mun juttu!

nooh, sittenkun tuota kaikkea muutakin hommaa pukkas kesällä ja homma jäi vähän myöhäiseen syksyyn, niin tässä lopputulema mitä kosteus teettää vastamaalatulle katolle... not nice, mutta tänä kesänä sitten vähän paikkaillaan 😅

 

Ja siis mihinä muualle se ruskea maali valuu kun valkoselle kaiteelle... Rapatessa roiskuu ja nyt onkin sitten valkoista maalia ostoslistalla, maalailut oli siltä kesältä maalattu jostain kumman syystä 😂

Puitakin pihasta kaatui, ennakoiden myräköitä jotteivat sähkölinjojen päälle kaadu. Hieman silmällä ensi alkuun totuttelemista,mutta pikkuhiljaa siihenkin on sopeutunut.

tänä kesänä ei taida mitään suurempaa projektia olla, mitä nyt edellisten viimeistelyjä ja jotain pientä kivaa 😉 tämä ehkä johtuu siitä syystä, etten ole ehtinyt paljon remppahommia nyt edes miettiä. Kevät on mennyt melkein huomaamatta ohi, eikä tätä Uusituvan emäntää ihan hirveästi ole kotosalla näkynyt. Alkukeväästä tullut työpaikan vaihdos on pitänyt minut opissa Espoossa ja tosi mielenkiintoista on ollut päästä toteuttamaan ihan uutta aluevaltausta itselleni. Joskus on hyvä lähteä kohti uusia haasteita ja pois omalta mukavuusalueelta, vain siten voi kehittyä ja päästä elämässään eteenpäin. Tätä kun osaisi toteuttaa vaan monessa muussakin asiassa... Onneksi kevääseen on mahtunut myös taukoja arjesta, pääsiäisen tienoilla viikko Madeiralla ja toukokuussa lapsuudenkaverini kanssa shoppailureissu New Yorkiin. Heinäkuussa vielä lupasin viedä rakkaan kummityttöni Lontooseen, kun rippikoulu on suoritettu. Eli reissua pukkaa, mutta remonttia myös, tällä hetkellä työn alla on kylpyhuoneen maalaus ja sisäsaunan kunnostus (lähinnä kissoja varten, heh) 

Niin ja meinasi se tärkein unohtua, tuossa lopputalvesta meille muutti akkalaumaan yksi mies! Ihan mahdottoman ihana, vaikkakin sotkee ja välillä kakkii saunan lattialle. Ei ole vielä saanut tarpeekseen ja muuttanut muualle,vaikka niin on joskus joillekin saattanut käydä. Mainittakoon vielä ihan selvyyden vuoksi, että kissasta siis oli kyse. Suonenjoelta kissalasta hän päätti lähteä mukaamme, vaikka olisin kyllä ne kaikki 18 muutakin kissaa voinut adoptoida. Onneksi löytyy ihmisiä, ketkä jaksavat tuollaista pyörittää täysin vapaaehtoisesti! 

   

  En saa nyt uuden tulokkaan kuvaa tähän liitettyä, mutta eiköhän niitä tule jossain vaiheessa sit kyllä! Josko tässä taas hetkeksi päivitystä, kattellaan taas sit, öö, vuonna 2017 tai jotain 😂😂😆